Wis 19

Jumalan kansan pelastus Egyptistä, ja Egyptiläisten teloitus. 1Mutta jumalattomille tuli viha ilman laupiutta loppuun asti; sillä kyllä hän ennen tiesi, mitä heidän vasta tekemän piti, 2Että heidän piti käskemän heidän mennä matkaansa, ja johdattaman heitä visusti, että heidän piti sitä katuman, ja ajaman heitä takaa. 3Sillä kuin he vielä murehtivat ja valitusitkua pitivät kuolleiden hautain tykönä, joutuivat he toiseen tyhmään aivoitukseen, että he tahtoivat heitä ajaa takaa niinkuin karkureita, joita he kuitenkin olivat ajaneet pois suurella rukouksella. 4Mutta sen piti niin käymän, että he tulivat hukatuksi senkaltaisella lopulla, jonka he ansainneet olivat, ja unhottivat, mitä heille oli tapahtunut, että he saivat täydellisen vitsauksen, joka heille vielä tarjona oli, 5Ja sinun kansas piti vaeltaman ihmeellistä matkaa, mutta nämät uuden kuolemisen tavan löytämän. 6Sillä kaikki luontokappaleet, joilla oma luonto oli, muuttivat itsensä sinun käskys perään, jota he palvelivat, että sinun lapses ilman vahinkoa olisivat vaeltaneet. 7Pilvi oli siellä ja varjosi leirin: jossa ennen vesi oli, näkyi kuiva maa, Punaisesta merestä, tuli tie ilman estettä, ja väkevistä aalloista viheriäinen keto, 8Josta kaikki kansa kävi, jotka sinun kätes alla suojeltiin. nähden senkaltaista ihmeellistä ihmettä, 9Ja kävivät niinkuin hevoset laitumella, ja hyppäsivät niin : kuin karitsat, ja kiittivät sinua l Herra, joka heitä pelastit. 10Sillä he johdattivat mieleensä, mitä heille oli tapahtunut heidän viheliäisyydessänsä, kuinka maa, sen siassa kuin hän ennen antoi eläimiä, nyt antoi kärpäsiä ja vesi antoi paljo sammakoita kalain edestä. 11Senjälkeen näkivät he myös uuden lintuin lajin, kuin he himoitsivat, ja anoivat herkullista ruokaa. 12Sillä peltokanat tulivat heidän tykönsä merestä, lakkauttamaan heidän himoansa. Tuli myös rangaistus syntisille ihmeen kanssa, joka väkevällä pitkäisen leimauksella tapahtui; sillä se oli. oikein, että he senkaltaista kärsivät tuimuutensa tähden, että he olivat pahoin tehneet vieraita vastaan. 13Muutamat, kuin ne tulivat , jotka ei tietäneet, kuhunka heidän piti menemän, ei ottaneet heitä vastaan; mutta muutamat vaativat vieraita, jotka heille olivat hyvää tehneet, orjuuteen. 14(Ja ei siinä ainoasti, vaan yksi rangaistus piti tuleman heidän päällensä, että he pahaa tekivät muukalaisille.) 15Mutta muutamat vaivasivat suurella tuskalla niitä, jotka he ottivat ilolla vastaan, ja antoivat kanssansa nautita kaupungin oikeutta. 16Mutta ne myös tulivat sokeudella lyödyksi (niinkuin ne, vanhurskaan oven edessä) paksulla pimeydellä saavutettiin, että jokainen etsi tietä omaan oveensa. 17Sillä elementit kävivät toinen toisensa sekaan edestakaisin, niinkuin kanteleen kielet soivat toinen toisensa jälkeen ja kauniisti kuuluvat, niinkuin silmäin edessä nähdään. 18Sillä joka tottunut oli maalla olemaan, se oli vedessä, ja joka vedessä oli tottunut olemaan, se kävi maalla. 19Tuli oli voimallinen vedessä vastoin luontoansa, vesi unhotti voimansa sammuttamisessa. 20Sitä vastaan tulen liekki ei kuluttanut kuolevaisten eläimien lihaa, jotka siinä kävivät, eikä sulattanut kuolematointa ruokaa, joka kuitenkin niinkuin jää kohta suli. 21Herra, sinä olet kaikissa kunnioittanut ja jaloksi tehnyt sinun kansas, ja et katsonut heitä ylön, vaan aina ja joka paikassa olet ollut heille avullinen. Viisauden kirjan loppu .